SSBS S-3

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo ranskalaisesta keskimatkan strategisesta ydinohjuksesta. Yhdysvaltalaisesta sotilaslentokoneesta, Lockheed S-3:sta on oma artikkeli.
Ranskalainen keskimatkan ydinohjus SSBS S-3.

SSBS S-3 (ransk. Sol-Sol Balistique Stratégique) on ranskalainen keskimatkan ohjus, joka laukaistiin siilosta. Se saapui vuonna 1980 korvaamaan vanhentuvaa, vuonna 1970 käyttöön tullutta SSBS S-2 ohjustyyppiä, jonka taistelukärjen teho oli 120 kilotonnia.[1] Tämän strategisen ohjusaseen kehitystyöt aloitettiin vuonna 1973. S-3:n kantama on noin 3 500 km, ja sen lämpöydinkärjen voimakkuus oli 1,2 megatonnia.[2][3] Uuden ydinasesopimuksen myötä, Ranska joutui poistamaan keskimatkan ohjukset vuodesta 1996 alkaen.[4] Ohjuksen ohjausjärjestelmä perustui inertiasuunnistukseen. Ohjuksen moottori oli kaksivaiheinen, kiinteää polttoainetta käyttävä rakettimoottori. Laukaisumassa oli 25 800 kg. Ohjuksen halkaisija oli 1,5 metriä (150 cm) ja pituus 13,7 metriä.[2] SSBS S-3 -ohjustyypin valmistaja on Aérospatiale.

Saman tyypin (TN60 ja TN61) ydinasekärjen jakoi myös laivaston ydinohjusase, M20, joka käytössä vuosina 1977 - 1991.[5]

Tämän asetyypin korvasivat pitkän kantaman (n. 5 000 km) strategiset MIRV-monikärkiohjukset. Ne voidaan laukaista ydinsukellusveneistä, joita Ranskan laivastolla on 4 kpl. M-45 ja M-51 ohjustyypit lienevät käytössä aina 2040- vuosikymmenelle saakka. Niissä yksi ohjus sisältää 6x 150 kT tehoista ydinkärkeä. Ohjuksia on 16 kpl aina yhtä venettä kohden. Toinen korvaaja on ASMP -ohjus. Nämä kaksi ovat Ranskan ainoat, 2010-luvun lopulla käytössä olevat ydinaseet.

  • Hogg, Ian: Tykistö- ja ohjusaseet. Karisto, Hämeenlinna, 2011. Suom. Petri Kortesuo. Alkuteos englanniksi, 2000: Amber Books Ltd. ISBN 978-951-23-5456-6.
  • Valitut Palat/Readers Digest: 11/1983. Fitchett, Joseph: Ydinasekilvan kolmas mahti. s. 35-40.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.