Ruud Gullit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruud Gullit
Henkilötiedot
Koko nimi Ruud Dil
Syntymäaika 1. syyskuuta 1962 (ikä 62)
Syntymäpaikka Amsterdam, Alankomaat
Pituus 186 senttimetriä
Seura
Seura -
Tehtävä Päävalmentaja
Urheilijan ura
Seurat
Vuodet Seura Ottelut (Maalit)
1979–1982
1982–1985
1985–1987
1987–1993
1993–1994
1994–1995
1995
1995–1998
Alankomaat Haarlem
Alankomaat Feyenoord
Alankomaat PSV
Italia Milan
Italia Sampdoria
Italia Milan
Italia Sampdoria
Englanti Chelsea
91 (32)
85 (30)
68 (46)
117 (35)
31 (16)
8 (3)
22 (9)
49 (4)
Maajoukkue
1981–1994 Alankomaat Alankomaat 66 (17)
Valmennusura
1996–1998
1998–1999
2004–2005
2007–2008
2011
Englanti Chelsea
Englanti Newcastle United
Alankomaat Feyenoord
Yhdysvallat Los Angeles Galaxy
Venäjä FK Terek Groznyi

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Ruud Gullit (s. 1. syyskuuta 1962 Amsterdam) on hollantilainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja. Hän pelasi Alankomaiden maajoukkueessa 66 ottelua ja teki 17 maalia[1]. Hän kuului Euroopan-mestaruuden vuonna 1988 voittaneen joukkueen tärkeimpiin pelaajiin. Seuratasolla hän pelasi muun muassa italialaisseura AC Milanissa sen menestyksekkäinä vuosina 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.

Ura pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gullitin pelaajaura ajoittui 1980- ja 1990-luvuille. Hänet tunnettiin luovuudestaan ja pelisilmästään sekä monipuolisuudestaan, jonka ansiosta hän pelasi urallaan useilla eri pelipaikoilla.

Suurimmat saavutukset pelaajaurallaan Gullit koki Alankomaiden maajoukkueen voittaessa Euroopan-mestaruuden vuonna 1988 ja seuraavina vuosina seurajoukkueensa Milanin hallitessa vuosia Euroopan Mestarien liigaa. Erityisesti hänen pelikumppaneinaan kunnostautuivat hänen maanmiehensä Marco van Basten ja Frank Rijkaard.

Meriitit pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ura valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gullitin valmennusura alkoi Chelsean pelaajavalmentajana toukokuussa 1996. Valmennusura alkoi menestyksekkäästi Chelsean voitettua FA Cupin 1997, Gullitista tuli näin ensimmäinen ei-brittiläinen valmentaja, joka juhli FA Cupin voittoa. Liigassa Chelsea sijoittui hienosti kuudenneksi. Kausi 1997–1998 lähti myös hyvin käyntiin ja lontoolaisseura taisteli kärkipaikoista. Helmikuussa 1998 Gullit sai kuitenkin potkut jouduttuaan erimielisyyksiin seurajohdon kanssa.

1998 Gullit siirtyi Newcastle Unitedin päävalmentajaksi. Jälleen ensimmäinen kausi toi paikan auringossa, kun Newcastle eteni FA Cupin loppuotteluun, jossa Manchester United kuitenkin vei pidemmän korren. Kausi 1999–2000 alkoi kehnosti ja Gullit joutui kannattajien epäsuosioon. Hän ei antanut joukkueen ikoneille Alan Shearerille ja kapteeni Robert Leelle mitään erityiskohtelua, mikä suututti kannattajat. Paikallisottelussa Sunderlandia vastaan Shearer jäi pois avauksesta. Kun Newcastle hävisi 2–1 kannattajien mitta tuli täyteen, huolimatta siitä, että Shearer tuli kentälle 1–1-tilanteessa. Gullit jätti tehtävänsä muutama päivä ottelun jälkeen.

Gullit palasi valmennustehtäviin kesällä 2004, kun hän seurasi Bert van Marwijkia Feyenoord Rotterdamin päävalmentajana. Gullit luotsasi joukkuetta yhden kauden ajana, tuloksena oli neljäs sija Eredivisiessä ja Gullit jätti tehtävänsä kauden jälkeen.

Sittemmin Gullit on vetänyt omaa keskusteluohjelmaa ja toiminut kommentaattorina jalkapallolähetyksissä. Valmennustehtäviin hän palasi marraskuussa 2007, kun hän korvasi Frank Yallopin Los Angeles Galaxyn päävalmentajana.

Gullitin pesti LA Galaxyssä jäi kuitenkin vain vajaan vuoden mittaiseksi hänen erottuaan tehtävistä elokuussa 2008 Galaxyn majaillessa MLS-liigassa vasta sijalla 11. [2]

Tammikuussa 2011 Gullit palasi valmennustehtäviin Venäjän liigassa pelaavan FK Terek Groznyin päävalmentajana. [3] Hollantilaisen pesti päättyi kuitenkin lyhyeen, kun hän sai potkut kesäkuussa 2011. Terek Groznyin seurajohtaja Ramzan Gadyrovin mukaan Gullit ei saanut otetta joukkueestaan, eikä hän ollut kiinnostunut riittävästi seuran pelaamisesta. [4]

Gullit muistetaan pelaajataitojensa lisäksi afrokampauksestaan. Tunnistettavan ulkonäkönsä ja ehkä myös mieleenpainuvan nimensä takia Gullitista tuli muista jalkapallon huippunimistä erottuva hahmo.

Gullit syntyi surinamelaista alkuperää olevan isänsä avioliiton ulkopuolella, joten virallisissa papereissa hän käyttää edelleen äitinsä sukunimeä Dil. Aloitellessaan pelaajauraansa hän kuitenkin otti käyttöönsä isänsä nimen, jolla hänet jalkapalloilijana tunnetaan. Gullitilla itsellään on takanaan kolme avioliittoa, joista on lapsia.

Gullit on tehnyt myös musiikkia, hän julkaisi vuonna 1984 singlen Not the Dancing Kind[5], sekä 1988 anti-apartheid -kappaleen South Africa reggaeyhtye Revelation Timen kanssa.

Hänen 2001 -syntynyt poikansa Maxim Gullit[6] pelaa puolustajana Alankomaiden pääsarjassa SC Cambuurin joukkueessa[7].

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Glenn Hoddle
Chelsean päävalmentaja
5/1996–2/1998
Seuraaja:
Gianluca Vialli
Edeltäjä:
Kenny Dalglish
Newcastle Unitedin päävalmentaja
8/1998–8/1999
Seuraaja:
Bobby Robson
Edeltäjä:
Cor Pot
Alankomaiden U21-maajoukkueen päävalmentaja
2003–2004
Seuraaja:
Foppe de Haan
Edeltäjä:
Bert van Marwijk
Feyenoordin päävalmentaja
8/2004–5/2005
Seuraaja:
Erwin Koeman
Edeltäjä:
Frank Yallop
Los Angeles Galaxyn päävalmentaja
11/2007–8/2008
Seuraaja:
Cobi Jones
Edeltäjä:
Víctor Muñoz
FK Terek Groznyin päävalmentaja
1–6/2011
Seuraaja:
Isa Baitiev