Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1947 olivat lajin ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut toisen maailmansodan jälkeen. Kisat pelattiin Tšekkoslovakiassa 15.–23. helmikuuta ja niihin osallistui kahdeksan joukkuetta. Kanada ei kuitenkaan osallistunut[1]. Isäntäjoukkue voitti maailmanmestaruuden ja samassa yhteydessä pelatun Euroopan-mestaruuden, vaikka hävisikin Ruotsille.
Turnausta on pidetty menestyksenä, eritoten tunnelmaan eläytyneen yleisön ansiosta, joka kannusti kisaisännät kaksoismestaruuteen.[1]
Vladimir Bouzek,
Jaroslav Drobny,
Zdenek Jarkovsky,
Stanislav Konopasek,
Josef Kuss,
Bohumil Modry,
Frantisek Pacalt,
Miloslav Pokorny,
Vaclav Rozinak,
Miroslav Slama,
Karel Stibor,
Vladimir Stovik,
Ladislav Trojak,
Josef Trousilek,
Vladimir Zabrodsky
Vuosina 1920–1928 maailmanmestaruuskilpailuja järjestettiin vain olympiaturnausten yhteydessä. Vuosina 1932–1968 olympiaturnauksissa ratkaistiin myös kyseisen vuoden maailmanmestaruus. Vuosina 1940–1946 maailmanmestaruuskilpailuja ei pelattu 2. maailmansodan vuoksi. Vuodesta 1972 lähtien olympiaturnauksilla ei ole ollut maailmanmestaruuskilpailujen arvoa. Vuosina 1972–1976 olympiavuosina järjestettiin erilliset maailmanmestaruuskilpailut. Vuosina 1980–1988 olympiavuosina ei järjestetty erillisiä maailmanmestaruuskilpailuja. Vuodesta 1992 lähtien olympiavuosina on järjestetty erillinen maailmanmestaruusturnaus. Vuonna 2020 maailmanmestaruuskilpailuja ei pelattu koronaviruspandemian vuoksi.