Fredrik (Walesin prinssi)

Wikipediasta
6 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 6. marraskuuta 2020.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Walesin prinssi Fredrik. Jacopo Amigonin maalaama muotokuva vuodelta 1735.

Walesin prinssi Fredrik (engl. Frederick Louis, saks. Friedrich Ludwig); (1. helmikuuta 1707 Hannover, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 21. maaliskuuta 1751 Leicester House, Lontoo, Ison-Britannian kuningaskunta) oli saksalainen ja englantilainen prinssi sekä hannoverilaisen että brittiläisen kuningasperheen jäsen.[1][2]

Walesin prinssi Frederick Louis sisartensa Annen (1709–1759), Carolinen (1713–1757) ja Amelian (1711–1786) kanssa, Philippe Mercier 1733-1734

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen vanhempansa olivat kuningas Yrjö II ja kuningatar Caroline von Brandenburg-Ansbach. Hän oli vanhin poika ja kruununperimysjärjestyksessä ensimmäinen. Hänellä oli seitsemän sisarusta, joista nuorimmasta sisaresta Louisasta tuli Tanskan kuningatar.[1][2]

Hän kuoli ennen isäänsä, joten valtaistuimelle nousi Fredrikin vanhin poika Yrjö III. Hän kuului Hannover-sukuun. [1][2]

Walesin prinssi Fredrik avioitumisensa aikoihin, Philippe Mercier 1736-1736

Avioliitto ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fredrikin puoliso oli Saksi-Gothan prinsessa Augusta (1719–1772), joka oli Saksi-Gotha-Altenburgin herttua Friedrich II:n (1676–1732) ja Magdalena Augusta von Anhalt-Zerbstin (1679–1740) tytär. Heidät vihittiin samana päivänä kun 16-vuotias Augusta saapui Lontooseen 8. toukokuuta 1736 Chapel Royalissa, St Jamesin palatsissa Lontoossa.[1]

Heille syntyi yhdeksän lasta:[3]

  • Prinsessa Augusta (31. heinäkuuta 1737 – 23. maaliskuuta 1813) avioitui 1764 Carl Wilhelm Ferdinandin, Braunchweig-Wolfenbüttelin herttuan kanssa; heillä oli jälkeläisiä
  • George, Yrjö III (4. kesäkuuta 1738 – 29. tammikuuta 1820) avioitui 1761 Charlotte von Mecklenburg-Strelitzin kanssa; heille syntyi 14 lasta
  • Prinssi Edward, Yorkin ja Albanyn herttua (25. maaliskuuta 1739 – 17. syyskuuta 1767) kuoli 28-vuotiaana naimattomana
  • Prinsessa Elizabeth (10. tammikuuta 1741 – 4. syyskuuta 1759) kuoli 18-vuotiaana naimattomana
  • Prinssi William Henry, Gloucesterin ja Edinburghin herttua (25. marraskuuta 1743 – 25. elokuuta 1805) avioitui 1766 kreivitär Maria Waldegraven kanssa; heillä oli jälkeläisiä
  • Prinssi Henry, Cumberlandin ja Strathearnin herttua (7. marraskuuta 1745 – 18. syyskuuta 1790) avioitui 1771 Anne Hortonin kanssa, ei jälkeläisiä
    Walesin prinsessa Augusta lapsineen, kuollut Walesin prinssi Fredrik on edustettuna seinällä olevassa muotokuvassa. George Knapton 1751
  • Prinsessa Louisa (19. maaliskuuta 1749 – 13. toukokuuta 1768) kuoli 19-vuotiaana naimattomana
  • Prinssi Frederick (13. toukokuuta 1750 – 29. joulukuuta 1765) kuoli 15-vuotiaana naimattomana
  • Prinsessa Caroline Mathilda (11. heinäkuuta 1751 – 10. toukokuuta 1775) syntyi isänsä kuoleman jälkeen; avioitui 1766 serkkunsa Kristian VII:n Tanska ja Norjan kuninkaan kanssa; heille syntyi kaksi lasta, avioero vuonna 1772, jolloin Caroline Mathilda karkotettiin maasta

Fredrikillä oli lisäksi ainakin kolme aviotonta lasta ennen kuin hän avioitui 29-vuotiaana.

Suhteesta paronintytär Anne Vanen (1705–1736) kanssa, joka oli hänen äitinsä hovinainen:[3]

  • Cornwall FitzFrederick Vane (4. kesäkuuta 1732 – 23. helmikuuta 1736), kuoli kolmivuotiaana kouristuksiin
  • Amelia FitzFrederick Vane (21. huhtikuuta 1733 – 22. huhtikuuta 1733), kuoli vuorokauden ikäisenä

Suhteesta kreivitär Margaret de Marsacin kanssa:

Hannoverin ja Walesin prinssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun isoisä Yrjö I:stä tuli kuningas, Fredrikin vanhemmat Walesin prinssipari George ja Caroline asettuivat asumaan Lontooseen, mutta jättivät 7-vuotiaan Fredrikin Saksaan edustamaan isoisäänsä. Hän seurasi vanhempiaan Englantiin vasta vuonna 1727 kun isästä tuli kuningas Yrjö II. Ilman vanhempien ohjausta kasvanut Fredrik oli hankkinut pahoja tapoja, lukuisia rakastajattaria ja suuria pelivelkoja. Hän oli huonoissa väleissä isänsä kanssa ja olisi halunnut enemmän valtaa ja rahaa kuin sai.[4]

Walesin ja Hannoverin prinssi Fredrik, Thomas Hudson 1750

Hänen katkera riitansa isänsä kanssa edesauttoi pääministeri Sir Robert Walpolen kukistumista vuonna 1742. Kun isoisästä tuli Iso-Britannian kuningas Yrjö I vuonna 1714, Fredrik kihlautui Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I:n ja kuningatar Sophia Dorothean vanhimman tyttären Wilhelmine Sophia Dorothean (1709–1758, myöh. Bayreuthin maakreivitär) kanssa,[1] samalla oli tarkoitus naittaa Preussin kruununprinssi Friedrich (tuleva Fredrik Suuri) ja Fredrikin toiseksi vanhin sisar prinsessa Amelia (1711–1786),[2] mutta naimakaupan esti vanhempien huonot välit sekä se että tuleva appi vaati että Fredrikistä on tehtävä Hannoverin sijaishallitsija. Isä Yrjö II:n noustessa valtaistuimelle vuonna 1727 Fredrik sai tulla Englantiin, hänestä tehtiin Cornwallin herttua ja vuonna 1729 hänestä tuli Walesin prinssi.[1]

Isän ja pojan suhteet huononivat nopeasti, ja pääasiallinen kiistanalku oli kuninkaan kieltäytyminen myöntämästä Fredrikille riittävästi vuosirahaa. Vuonna 1735 prinssi kirjoitti tai inspiroi Histoire du Prince Titi -teoksen, joka sisälsi loukkaavia pilakuvia sekä kuninkaasta että kuningattaresta. Kun Fredrik avioitui vuonna 1736 Saksi-Gothan prinsessa Augustan kanssa, Yrjö II ehdotti pojalleen 50 000 punnan vuosirahaa, mitä Fredrik piti riittämättömänä. Väririkosta tuli korjaamaton, kun Fredrik antoi oppositioystäviensä ottaa asian esille parlamentissa vuonna 1737, siinä epäonnistuen. Hän meni niin pitkälle, ettei sallinut antaa esikoislapsensa ​​syntyä vanhempiensa eli monarkin läsnäollessa, kuten oli hallitsijasuvuissa oli tapana mahdollisten vaihdokkaiden vuoksi ja vei synnyttävän vaimonsa vaunuissa pois Hampton Courtista 21 kilometrin päähän St Jamesin palatsiin.[1]

Tämän järkyttävän loukkauksen jälkeen Fredrik karkotettiin hovista, ja ulkomaisia ​​lähettiläitä kehotettiin olemaan vierailematta hänen luonaan. Hänen uudesta kodistaan Leicester Housesta tuli poliittisen opposition keskus. Fredrik vihasi erityisesti Sir Robert Walpolea, jonka kukistumisen jälkeen hän pääsi muodollisesti sovintoon isänsä kanssa, mutta jatkoi kuolemaansa saakka juonittelua kaikkia Yrjö II:n ministereitä vastaan. Vuonna 1745 Yrjö ei antanut hänen komentaa armeijaa jakobiitteja vastaan.[1] Yrjö II piti hänet poissa kaikista vastuullisista asemista kuolemaansa asti. [2]

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fredrik kuoli 44-vuotiaana keuhkoveritulppaan maaliskuussa 1751 Leicester Housessa. Hänet on haudattu Westminster Abbey'hin. Vanhin poika prinssi George nousi valtaistuimelle nimellä Yrjö III vuonna 1760.[2][1]

Hänen merkityksensä on, että hän tuki oppositiopuoluetta, mikä teki hänestä tory-puolueen, myöhemmin konservatiivien perustajan, ja siten kaksipuoluejärjestelmän palauttamisen Isoon-Britanniaan. [2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i Frederick Louis, prince of Wales | Heir Apparent, Hanoverian, Father of George III | Britannica www.britannica.com. Viitattu 28.8.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g Deutsche Biographie: Friedrich - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 28.8.2024. (allemand)
  3. ↑ a b c Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 28.8.2024.
  4. ↑ The Wives of the Georgian Kings: Caroline of Ansbach Royal Central. 2014. Viitattu 10.4.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Fredrik_(Walesin_prinssi)&oldid=22601129”