Chippiparainvinttikoira
| Chippiparainvinttikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Intia |
| Määrä | uhanalainen |
| Alkuperäinen käyttö | villisian, hirven ja jäniksen metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys-, vahti- ja poliisikoira |
| Muita nimityksiä | Chippiparai, Chippiparai Hound, Chippirai, Pullaikanni, Vettai Nai, Greyhound of South India, Levriero Sudindiano a Pelo Corto |
| FCI-luokitus | ei |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 15–20 kg (Canton) 30 kg (Baskaran) |
| Säkäkorkeus |
uros n. 50 cm (Canton) 63 cm (Baskaran) |
| Väritys | valkoinen, kerma tai fawn |
| Aiheesta muualla | |
Chippiparainvinttikoira on intialainen koirarotu. Se on koiranäyttelyissä harvinainen näky ja se voi kuolla pian sukupuuttoon, jos sen selviytymisestä ei aleta pitää huolta. Se ei maksa paljoa kotialueellaan, joten jos siihen kiinnitettäisiin hieman enemmän huomiota se voitaisiin elvyttää.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chippiparainvinttikoira on keskikokoinen, kompakti[1], hoikkarakenteinen[2][3], virtaviivainen[2], elegantti[3], taipuisa[1], jäntevä[3] ja pitkäraajainen[2][3] ja muistuttaa hyvin paljon sloughia ja rampurinvinttikoiraa[lähde? ]. Sitä on kuvailtu myös dobermannin näköiseksi.[4] Pää on pitkä[3], kallo kupolimainen[1] ja kuono pitkänomainen[1]. Silmät ovat tummat. Korvat ovat puolipystyt tai ruusukorvat. Rintakehä on syvä ja vatsalinja ylösvetäytynyt.[1] Urosten säkäkorkeus on Mario Cantonin mukaan noin 50 cm ja paino 15–20 kg[1]; S. Theodore Baskaranin mukaan säkäkorkeus on noin 63 cm ja paino noin 30 kg sukupuolia erittelemättä[3].
Karvapeite on lyhyttä ja erittäin ihonmyötäistä; jos sitä harjataan oikein, se on kiiltävä. Kiiltävä, "simpukkamainen" olemus on erittäin toivottava, sillä kyseinen karvatyyppi tekee siitä sopivan kuumaan ilmastoon. Värityksiä on monia, kuten valkoinen[1][2], kerma[1] ja fawn (yleisin väritys)[1]; S. Theodore Baskaranin mukaan yleisin väritys on "keksinvärinen"[3].
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on erittäin kestävä ja intialaisista roduista kaikkein älykkäin ja tottelevaisin.[4] Usein sen sanotaan olevan yhden miehen koira eikä se pidä vieraiden kosketuksesta tai silittelyistä.[1][2][4] Se on hiljainen eikä juurikaan hauku.[3]
Se rakastaa ihmisen seuraa eikä pidä siitä että se jätetään yksin. Siitä saa mahtavan vahtikoiran. Se kykenee suuriin nopeuksiin ja saa helposti jäniksen kiinni.[lähde? ]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]S. Theodore Baskaranin mukaan rodulla ei ole mitään tekemistä Chippiparai-nimisen pikkukunnan kanssa.[3] Sen alkuperä on Etelä-Intiassa, erityisesti Thanjavurin[1][4] ja Ramanathapuramin[3] alueilla. Sen uskotaan olevan salukin jälkeläinen, ja tirunelveli- ja madurai-johtajat pitivät sitä kuninkaallisuuden ja jalouden symbolina.[lähde? ] Sitä käytetään lähinnä villisian[lähde? ], hirven[lähde? ] ja jäniksen[1][2][4] metsästykseen, mutta myös talon vartioimiseen[lähde? ]. Viime aikoina Chennain poliisi on käyttänyt sitä myös poliisikoirana, mikä on vähentänyt poliisikoirien ulkomailta tuontiin liittyviä kuluja.[1][2] Nykyisin sitä tapaa lähinnä Periyar-järven lähialueilta.[lähde? ] Rodun harrastaja Siva Siddhun mukaan erityisesti Seeni Nayakkar -sukulinja on erittäin tunnettu.[3]
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paikalliset kyläläiset kutsuvat rotua nimillä pullaikanni ja vettai nai, joista jälkimmäinen tarkoittaa "metsästyskoiraa". Siva Siddhun mukaan chippiparainvinttikoiran eri värit tunnetaan erillisillä termeillä: tummanruskeat nimellä paruki ja (vaaleamman) ruskeat nimellä sevalai pullai.[3]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu tarvitsee yleensä hyvin vähän eläinlääkärihoitoa. Lisäksi lyhyen karvapeitteen antaman suojan ansiosta se on vähemmän altis loistartunnoille.[lähde? ]
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chippiparainvinttikoira vaatii paljon liikuntaa. Se syö huomattavasti vähemmän kuin monet muut rodut. Se sopeutuu hyvin erilaisiin ilmastoihin.[1] Se on helppo harjata eikä varista paljon karvoja.[lähde? ]
Rodun tulevaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodun harvinaisuuden vuoksi se on harvinainen myös näyttelyissä. Rotu voi kuolla sukupuuttoon, jos toimiin sen säilyttämiseksi ei tehdä.[lähde? ] S. Theodore Baskaranin mukaan sen suosio on kuitenkin nykyisin kasvamassa, ja se on kaikista Tamil Nadun roduista runsaslukuisin.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 72–73. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
- ↑ a b c d e f g Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 46. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Baskaran, S. Theodore. The Book of Indian Dogs, s. 80. Aleph Book Company, 2017, New Delhi. ISBN978-93-84067-57-1.
- ↑ a b c d e Hancock, David. Sighthounds - Their Form, Their Function and Their Future, s. 110-111. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2012. ISBN 978-1-84797-392-4.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rajapalayamdogs.org (Arkistoitu – Internet Archive) - Kuvia
- Chippiparai
- Rajapalyamdogs.org (Arkistoitu – Internet Archive) – Kennel
- IndiaTimes (Arkistoitu – Internet Archive) – Lehtiartikkeli
