Belegost

Belegost (sindaria, suom. Suuri linnoitus, khuzduliksi Gabilgathol) oli yksi kääpiöiden seitsemästä kuningaskunnasta J. R. R. Tolkienin luomassa fiktiivisessä Keski-Maassa.

Nogrodin tavoin Belegost oli louhittu syvälle Dolmed-vuoren alle Sinivuorille Tähtien Ajoilla. Vuoren toisella puolen sijaitsi Nogrodin kääpiökaupunki. Belegostin kääpiöiden joukoissa olivat Keski-Maan taitavimmat sepät ja kivenhakkaajat. Belegostin kääpiöt kävivät kauppaa Beleriandin sindarin kanssa ja takoivat näille verrattomia aseita karaistusta teräksestä. Ja nämä kääpiöt louhivat Menegrothin kiviset salit.

Auringon Ensiajalla Belegostin kääpiöt ja heidän herransa Azaghal niittivät suurta mainetta Nirnaeth Arnoediadissa eli Lukemattomien Kyynelten Taistelussa. Sillä siinä taistelussa yksin kääpiöt kestivät lohikäärmeiden tulta, koska he olivat seppien suku joka oli tottunut suureen kuumuuteen ja koska heillä oli kypäröissään kasvosuojukset, jotka estivät liekkejä polttamasta heidän partojaan. Ja heidän kirveensä olivat niin kovia, että niillä saattoi pysäyttää lohikäärmeitten etenemisen. Vaikka ruhtinas Azaghal kaatui taistelussa, hän ehti haavoittaa Glaurungia, lohikäärmeitten isää, ja lohikäärmeitten suku pakeni taistelukentältä.

Mutta vaikka kääpiöt olivat uljaita, ei sen paremmin Belegost kuin Nogrod säilynyt Auringon Toiselle Ajalle. Sillä Ensiajan lopussa käytiin Vihan Sota ja Beleriand ja Sinivuoret repesivät ja maa ja vuoret siirtyivät ja vajosivat mereen. Niin tuhoutuivat Belegost ja Nogrod ja ne kääpiöt jotka eivät saaneet surmaansa pakenivat itään Khazad-dûmin suuriin saleihin.